Ja kuinkas sitten sattuikaan...

Niinpä niin, aikaa viimeisestä päivityksestä on vierähtänyt aivan liian kauan. Luulin jo jossakin kohtaa tervehtyväni, mutta toisin kävi. Koko syksyn oon kärsinyt mystisestä kurkku / ruokatorvi kivusta. On otettu yhtä jos toista testiä ja mitään syytä ei ole löytynyt. Viimeisimpänä epäilynä on nyt refluksitauti, johon mielestäni oireeni melko vahvasti viittaavat. On ollut kurjaa niin fyysisesti kuin henkisestikin, vaikka joku jo kehtasi väittää, että tämä olotila taitaa olla henkisellä puolella. Joopa joo sanon minä. Urheilijana oon oppinut tuntemaan oman kroppani kohtailaisen hyvin, ja uskallan väittää, että minä jos kuka tietää parhaiten, jos jokin on pielessä.
Tässä syksyn mittaan on tullut myös hyvin hyvin selväksi se, kuka oikeasti välittää <3 

Viimeisen päivityksen jälkeen ollaan käyty pariin otteeseen Rukallakin. Ensimmäisellä kerralla saatiin mun vanhemmat mukaan. Sillä oli mulle tärkeä henkinen merkitys. Pääsin hiihtelemään sen mitä pystyin ja mieheni sai pientä apua raksalla. Mitään en tuolloinkaan pystynyt tekemään kunnolla, vaan lähinnä hiihtelin ja nautiskelin lumisista maisemista.

Nautin jokaisesta metristä minkä pystyin hiihtämään.

Reissu oli lyhyt ja itsenäisyyspäivänä ajeltiinkin jo kotiin. Kotiintullessa olotila oli edelleen samanlainen, mutta jotenkin jaksoin tsempata ja ajatella, että ei tää voi kauan enää kestää. Toisin vain kävi. Yritin sinnitellä joitakin treenejä, mutta eipä se kovin kaksiselta tuntunut.Pyörää pyörittelin lähinnä henkisen hyvinvointini vuoksi, kun sykkeitä ei oikein uskaltanut nostaa. Kerran kävin kokeilemassa hieman kovempaa treeniä Nokialla ja siinä se sitten olikin. Seuraavana aamuna olotila oli niin kamala, että lepoa oli tiedossa. Joulu alkoi lähestyä hurjaa vauhtia ja joulufiilistä ei ollut lainkaan. Mikään ei huvittanut, ei kai, kun suuri osa mun elämästä oli "poissa". Treenaaminen on mun intohimo ja kun sitä ei ole, en ole minä. Valitettavasti. Tätäkään asiaa ei ihan kaikki jostain syystä ymmärrä, mutta olen elämäni aikana oppinut sen, että se on ihan sama mitä muut ajattelevat. Et kuitenkaan pysty elämään niin, että se kaikkia miellyttäisi, eikä niin pitäisikään.

Ennen joulua huilasin liki 2 viikkoa. Mulle erittäin pitkä aika. Olisi ollut hyvää aikaa tehdä jouluvalmisteluita, siivoilla ja leipoa. Ei innostanut. Pakon sanelemana sain kuin sainkin jotain aikaiseksi, mutta en nauttinut tekemisestäni lainkaan. Joulu kuitenkin tuli vaikken joka nurkkaa puunannutkaan ja aattoa vietettiin tänä vuonna mun vanhempien luona. Aattoaamuna kävin tekemässä ensimmäisen juoksulenkkini sitten ties ikuisuuden ja vauhti ei paljon reippaasta kävelystä poikennut. Se oli silti iso hyppäys mulle ja henkisesti teki todella hyvää. Joulupäivänä toteutin saman kaavan, tosin juoksin muutaman kilometrin enemmän. Olo oli mikä oli, mutta ei juuri hullummaksi muuttunut vaikka lenkillä kävin. Tapanina testailin hieman vauhtia trainerin selässä ja muutamia kovia vetoja sain aikaiseksi. Tiedossa olisi viikko pohjoisessa ja halusin olla edes jonkin verran terve ja pystyä jotain tekemäänkin.

Joulukuun 27. päivä suunnattiin taas auton nokka kohti Rukaa ja lumisia maisemia. Kelit näytti säätiedotuksien mukaan loistavilta ja sitä ne olivatkin. Mukana meillä oli reissussa mun kummityttö, joka kilpailee ampumahiihdossa ja hiihdossa ja näin ollen mullakin oli mahdollisuus käydä treenaamassa. Paljon hiihtelin omien tyttöjeni kanssa siten, että isomman likan tahdilla mentiin ja minä tulin perässä Thulen reki vedossa. Loistava keksintö. Riittää hieman hiljaisempikin vauhti ja sykkeet nousee silti!

Tyttö trio ladulla =)

Yhtenä päivänä ajeltiin Kuusamoon ja pääsin uimaan ihan hyvän uintitreenin. Kurkku tuntui joka päivä, mutta ei edelleenkään muuttunut hullummaksi kovien treenien jälkeen. Omituista, sanoi jo yksi lääkärikin. Niin minustakin on. Reissu onnistui vallan loistavasti, sain hiihdeltyä, juostua ja uitua.  Huonomminkin voisi olla.

Nyt ollaan oltu muutama päivä etelässä ja minä jo ehtinyt käydä Turussakin yönyli reissussa hyvän ystävän kanssa. Käytiin uimassa Impivaarassa ja päästiin nauttimaan 50m radasta. Huippuhyvä uintitreeni ja sen päälle pään lepuuttamista mitenkäs muutenkaan kuin shoppaillen, rauhassa kahvia juoden ja muuten vaan oleillen. Tuli kyllä hyvään väliin tämä reissu. Tästä ei enää voi olla kuin yksi suunta ja sen ON OLTAVA ylöspäin, kiitos =)