Torstaina saimme nauttia vielä jonkinlaisesta auringonpaisteesta ja kierrettiinkin rauhallisesti luonnosta ja maisemista nauttien vanhemman tytön kanssa Pyhän Jyssäyksen lenkki. Pappa jäi touhuilemaan nuoremman likan kanssa, joka ei ihan vielä jaksa taivaltaa noin vaativaa reittiä. Maisemat ovat kyllä jotain niin kaunista katseltavaa. Toki on sellaisia ihmisiä, joita tällaisetkaan maisemat eivät innosta, mutta meidän perhe ainakin nauttii näistä oloista suurella sydämellä. Reitille lähti myös mieheni, jolle pohjoisen luonto ja maisemat merkkaavat myös paljon. Lenkura sujui hyvin, eväätkin tuli syötyä Pyhävaaralla ja jokunen kuukkelikin saatiin tavata. Meinasimmepa lenkin alkutaipaleella sotkea myös päivää paistattelemaan tulleen kyyn päälle, yök! En tykkää käärmeistä yhtään.
Loppuviikkoa vieteltiin Rukalla, kuten suurimmassa osassa Suomea, kunnon vesisateessa. Lenkillä kyllä kävin. En ole sokerista ja nautinkin sairaalla tavalla sateessa treenaamisesta. Tai no, ehkä se ei juuri sillä hetkellä tunnu parhaalta mahdolliselta, mutta treenin jälkeen on kyllä niin voittaja olo!
Juhannusaattona päätin, että ajan maastofillarilla Kuusamon urheilukentälle. Muu perhe pappa mukaanlukien tulisi autolla perässä. Vettä satoi alusta alkaen ja se vaan yltyi matkan edetessä. Lämpötila taisi olla jotain +9 ja tuuli säesti vielä omalla osuudellaan. Sisu löytyi hihasta ja pääsin Kuusamon urheilukentälle. Loput meistä oli siellä jo lipan alla sadetta pitämässä. Isompi likka kiskaisi muutaman vedon ja minä hölköttelin edelleen sateen yltyessä 5km. Auto häipyi, toki mulle kyytiä tarjottiin, mutta olin jo lähtiessäni päättänyt, että oli keli miten huono tahansa ajan takaisin Rukalle. Tuollainen keli vaatii hieman luonnetta, mutta kasvattaa henkistä kanttia enemmän kuin paljon.
Vaihdoin litimärät ajokengät takaisin jalkaan ja horkka oli käsin kosketeltava. Ei muuta kuin tulta (oikeasti kaatosadetta ja myrskytuulta) päin ja kohti Rukaa. Täytyy myöntää, että itku meinasi jokusen kerran tulla ja tuuli mennä tunnetasolle, mutta selvisin. Olin kirjaimellisesti kuin järvessä uitettu perille päästyäni. Onnekseni loppu porukka oli lämmittänyt saunan ja pääsin perheen kera heti lämmittelemään! Hyvä treeni =)
 |
| Väsynyt, likomärkä, mutta onnellinen. Treeni takana. |
Viikko oli kaikin puolin onnistunut. Rauhallisia treenejä, jotka lohkaisivat päivästä vain murto-osan. Näillä tekemisilläni en rasittanut ketään muuta, kuin itseäni ja sitäkin kohtuudella. Mun elämä on paljon muutakin, kuin treenaamista. Joku saattaa ajatella, että tuon elämässä ei ole muuta kuin urheilu, mutta näin ei ole. Mulle lapset ja perhe on kaikki kaikessa ja olen valmis tekemään heidän puolestaan mitä tahansa, kukapa ei olisi jos omasta perheestä on kyse. Liikunta antaa mulle lisää energiaa ja se on osa mua. Vielä kunhan saan terveyteni sille tasolle, että kovat treenit astuvat kuvaan ja voin taas kilpailla, alan olla se "vanha tuttu Jonna". Nyt olen vain varjo entisestäni. Elämänilokin palautuu varmasti omalle tasolleen, kunhan jokuset asiat vakiinnuttavat paikkansa ja terveys selviytyy. Kaikki ajallaan, näin uskon. Elämä on elettävä nyt näillä korteilla niin kauan, kunnes käteen osuu jokunen parempi kortti. Käykö niin, sitä en osaa sanoa, mutta näin toivon.
Sen olen tässä viimeisten vuosien aikana oppinut, että elämä tulee elää niin kuin itsestä oikealta tuntuu. Kukaan ei jaksa miellyttää ketään kovinkaan kauaa ja mun mielestä ei kuulukaan. On päivän selvää, että aina joku arvostelee sun tekemisiä, mutta ne on osattava jättää omaan arvoonsa. Oon saanut osakseni tällaisia inhottavia asioita, mutta hiljalleen olen oppinut tekemään omia siirtoja ja saanut niistä voimaa. Uskaltakaa elää unelmaanne, itsenne, ei kenenkään muun vuoksi.
 |
| Pyhävaaralla eräilemässä =) |
 |
| Juhannuskalliot. Näissä maisemissa kävimme juomassa yhtenä iltana termarikaffeet! |
 |
| <3 <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti