Missäs nyt mennään? Sitä onkin moni kysellyt ja pitkästä aikaa pystyn sanomaan, että parempaan päin mennään! Treenikuvioihin on tullut selvyys ja kokoajan tehdään oikeita asioita. Se on silloin helppoa, kun on osaava valmentaja, tunnollinen urheilija, joka luottaa 100% valmentajaansa ja ympärillä nippu huikeita ihmisiä. Eipä siihen oikeesti juuri muuta tarvita.
Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että paksussa kurassa tarpominen alkaa olla hiljalleen historiaa. Varmasti treeneissä tarvotaan milloin suossa ja milloin lumessa, mutta se on täysin eri asia ja sairaalla tavalla mukava sellainen. Se, että tarvot kuukausia kurassa etenemättä mihinkään, niin se syö naista.
Nykyään kuulun Triathlon porukkaan, joka kantaa nimeä Team Manyone. Tuon porukan myötä oon saanut niin paljon uutta sisältöä elämääni, että uskon sillä olleen myös vahva vaikutus tämän homman etenemiseen. Mukavia uusia tuttavuuksia, jotka ovat alusta asti tuntuneet ystäviltä.
Viimeisen parin vuoden aikana olen myös oppinut huomaamaan, että vahvinkin väsyy joskus ja kenenkään ei tarvitse sietää mitään sellaista, mikä itseä ahdistaa ja vaivaa. Se, olenko täysin pystynyt muuttamaan omaa ajatusmaailmaani on vielä työn alla, mutta askel askeleelta kohti parempaa ja ennen kaikkea mun elämää. Jokainen tekee omat valinnat itse, ei täällä eletä miellyttääksemme muita. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, nautitaan siitä parhaamme mukaan. Jos sulla on olemassa jokin haave, pidä siitä kynsin ja hampain kiinni. Jos joku yrittää murskata sen, voimaannu siitä lisää ja etene entistä vahvemmin kohti unelmaasi. Näin ajattelen ja toivon toteuttavani oman unelmani jossakin vaiheessa. Oon päättänyt viedä tämän homman päätyyn asti.
Otsikossa mainitsen päätöksen. Nyt se on sanottu ääneen ja todellakin aion palauttaa numerolapun rintaan vuonna 2019 parin vuoden tauon jälkeen. Helppoa se ei tule olemaan, mutta halu on jo niin kova, että on sen aika. Taustalla mulla on huikea tiimi, jonka tuen uskon saavani, kun tuo ensimmäinen startti koittaa. Samaan aikaan mahtavaa ja pelottavaa. Kukaan ei pysty sanomaan, millainen se paluu tulee olemaan, mutta kun se on tehty niin se tiedetään.
Tällä hetkellä tahkotaan peruskuntoa ja välillä kiusataan akkaa vähän enemmän. Laadukasta treeniä, jossa on ajatus kokoajan läsnä. Syksyn mittaan on tehty sellaisia treenejä, että pyörän pitäisi liikahtaa ensi kesänä kohtuu hyvin, ja vastaavia treenejä tahkotaan läpi talven. Juoksu alkaa taas tuntua mukavalta ja uintikin on kuuleman mukaan aika kivannäköistä. Ei kai tässä auta muu, kuin luottaa siihen, että hyvä tästä tulee. Itseluottamus nousee pykälä pykälältä parempaan suuntaan ja olo kohenee sen myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti