Täällä sitä ollaan ja nautiskellaan upeista maisemista. Niin monen monta kertaa kuin täällä ollaankin oltu, niin maisemat osaavat yllättää positiivisella tavalla kerta toisensa jälkeen. Tekeminen on ollut rauhallista ja sitä se tulee olemaan jatkossakin. Parina ekana päivänä kävin juoksentelemassa ja sanomattakin on selvää, että mäkeä täältä löytyy lähdit mihin suuntaan tahansa. Vauhti on tällä hetkellä varsinkin juostessa hiljaista, mutta kovempien vauhtien aika on sitten joskus myöhemmin. Nyt on aika nauttia tekemisestä ja löytää ilo tekemiseen. Noh, palataanpa Rukan upeisiin puitteisiin.
Eilen ikäänkuin eksyin kertakaikkiaan upealle reitille maastopyörällä. Reittimerkkiä olen monesti talvellakin hiihdellessä katsellut, mutta koskaan en ole polkua läpi kulkenut. Nyt tiedän millainen upeus tuo reitti on ja aion sinne mennä vielä tälläkin reissulla uudestaan. Saattaapa perheenikin lähteä mukaan, kun näkivät ottamani valokuvat! "Pyhän Jyssäys kuljettaa retkeilijän Rukalta Plantingintien varresta Pikku-Pyhävaaran huipulle ihastelemaan Rukan rinteiden maisemia hieman kauempaa". Reitti on varmaankin tarkoitettu kävelyyn, mutta näytti niin mukavalta, joten päätin suunnata Feltin keulan kohti Pyhävaaraa. Mäkeä riitti enemmän kuin paljon ja jyrkissä nousuissa keula meinasi nousta polusta irt. Polku oli pitkälti purupohjaista ja helppokulkuista, ainoastaan jyrkät nousut ja laskut aiheuttivat haastetta. Välillä eteen tuli pitkospuita, joissa otin pyörän suosiolla kantoon. Nautin kyllä joka kilometristä. Ainoa miinus tuolla reissulla oli se, että vilkas mielikuvitukseni alkoi kuvitella, että mitä jos metsästä tulee karhu =) Olin kertakaikkiaan yksin keskellä kaunista Suomen luontoa, ainoastaan linnunlaulu kantautui korviin. Ihana hiljaisuus. Kuvat alla puhukoon puolestaan.
 |
| Sanoinkuvailematonta kauneutta. |
Eilen illalla lähdettiin vielä lasten kanssa pyörähtämään Rukakeskuksessa, minä kävellen ja nappulat fillareilla. Sitkeästi nuorempi tyttö painoi 6km pyörällään ja ei ollut moksiskaan. Ylämäessä jalat kuulemma puutuivat, mutta periksi ei annettu!
Tänään päätin lähteä maastopyörällä Kuusamoon ja mennä siellä uimaan. Ajelin valtatien reunaa ja vastatuuli teki tuttavuutta kanssani koko matkan. Yhden poron tapasin matkalla. Matkaa kertyi n. 23km ja se kyllä riitti tänään. Siitä suoraan uimahalliin ja simmarit päälle. Oli ihana päästä pitkästä aikaa uimaan Kuusamon uimahalliin. Se on valoisa ja nykyaikainen, jolle itse annan arvoa paljon! Uin rauhallisesti 2,5km ja ai että kun tuntui mukavalta. Hallissa oli sopivan rauhallista ja sai uida täysin omaan tahtiin muista välittämättä. Kuusamosta sain autokyydin mökille.
Iltapäivän lopuilla vaihdoin valmentajan rooliin ja lähdettiin likan kanssa tutustumaan taas rullahiihdon maailmaan. On niin upeaa huomata, miten lapsi kehittyy nopeasti ja nauttii tekemisestään. Saatiin samalla ihan kahdenkeskistä aikaa, tosin meijän koira Peppi lähti myös kannustusjoukkoihin mukaan. Taas yksi hiihtokerta takana ja jemmassa talvea ajatellen. Mitä huominen tuo tullessaan? Lapset ainakin pääsevät vuorostaan uimaan ja ehkäpä mammakin hieman sporttailee.
 |
| Varusteet paikoilleen ja menoksi =) |
 | |||||
| Sydäntenmurskaajamme Peppi <3 |
 |
| Aamen. En ole haaveitani unohtanutkaan, enkä haluakaan. Jonain päivänä... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti