Kiitos jälleen kerran Ruka-Kuusamo

Torstaina saimme nauttia vielä jonkinlaisesta auringonpaisteesta ja kierrettiinkin rauhallisesti luonnosta ja maisemista nauttien vanhemman tytön kanssa Pyhän Jyssäyksen lenkki. Pappa jäi touhuilemaan nuoremman likan kanssa, joka ei ihan vielä jaksa taivaltaa noin vaativaa reittiä. Maisemat ovat kyllä jotain niin kaunista katseltavaa. Toki on sellaisia ihmisiä, joita tällaisetkaan maisemat eivät innosta, mutta meidän perhe ainakin nauttii näistä oloista suurella sydämellä. Reitille lähti myös mieheni, jolle pohjoisen luonto ja maisemat merkkaavat myös paljon. Lenkura sujui hyvin, eväätkin tuli syötyä Pyhävaaralla ja jokunen kuukkelikin saatiin tavata. Meinasimmepa lenkin alkutaipaleella sotkea myös päivää paistattelemaan tulleen kyyn päälle, yök! En tykkää käärmeistä yhtään.

Loppuviikkoa vieteltiin Rukalla, kuten suurimmassa osassa Suomea, kunnon vesisateessa. Lenkillä kyllä kävin. En ole sokerista ja nautinkin sairaalla tavalla sateessa treenaamisesta. Tai no, ehkä se ei juuri sillä hetkellä tunnu parhaalta mahdolliselta, mutta treenin jälkeen on kyllä niin voittaja olo!

Juhannusaattona päätin, että ajan maastofillarilla Kuusamon urheilukentälle. Muu perhe pappa mukaanlukien tulisi autolla perässä. Vettä satoi alusta alkaen ja se vaan yltyi matkan edetessä. Lämpötila taisi olla jotain +9 ja tuuli säesti vielä omalla osuudellaan. Sisu löytyi hihasta ja pääsin Kuusamon urheilukentälle. Loput meistä oli siellä jo lipan alla sadetta pitämässä. Isompi likka kiskaisi muutaman vedon ja minä hölköttelin edelleen sateen yltyessä 5km. Auto häipyi, toki mulle kyytiä tarjottiin, mutta olin jo lähtiessäni päättänyt, että oli keli miten huono tahansa ajan takaisin Rukalle. Tuollainen keli vaatii hieman luonnetta, mutta kasvattaa henkistä kanttia enemmän kuin paljon.

Vaihdoin litimärät ajokengät takaisin jalkaan ja horkka oli käsin kosketeltava. Ei muuta kuin tulta (oikeasti kaatosadetta ja myrskytuulta) päin ja kohti Rukaa. Täytyy myöntää, että itku meinasi jokusen kerran tulla ja tuuli mennä tunnetasolle, mutta selvisin. Olin kirjaimellisesti kuin järvessä uitettu perille päästyäni. Onnekseni loppu porukka oli lämmittänyt saunan ja pääsin perheen kera heti lämmittelemään! Hyvä treeni =)

Väsynyt, likomärkä, mutta onnellinen. Treeni takana.

Viikko oli kaikin puolin onnistunut. Rauhallisia treenejä, jotka lohkaisivat päivästä vain murto-osan. Näillä tekemisilläni en rasittanut ketään muuta, kuin itseäni ja sitäkin kohtuudella. Mun elämä on paljon muutakin, kuin treenaamista. Joku saattaa ajatella, että tuon elämässä ei ole muuta kuin urheilu, mutta näin ei ole. Mulle lapset ja perhe on kaikki kaikessa ja olen valmis tekemään heidän puolestaan mitä tahansa, kukapa ei olisi jos omasta perheestä on kyse. Liikunta antaa mulle lisää energiaa ja se on osa mua. Vielä kunhan saan terveyteni sille tasolle, että kovat treenit astuvat kuvaan ja voin taas kilpailla, alan olla se "vanha tuttu Jonna". Nyt olen vain varjo entisestäni. Elämänilokin palautuu varmasti omalle tasolleen, kunhan jokuset asiat vakiinnuttavat paikkansa ja terveys selviytyy. Kaikki ajallaan, näin uskon. Elämä on elettävä nyt näillä korteilla niin kauan, kunnes käteen osuu jokunen parempi kortti. Käykö niin, sitä en osaa sanoa, mutta näin toivon. 

Sen olen tässä viimeisten vuosien aikana oppinut, että elämä tulee elää niin kuin itsestä oikealta tuntuu. Kukaan ei jaksa miellyttää ketään kovinkaan kauaa ja mun mielestä ei kuulukaan. On päivän selvää, että aina joku arvostelee sun tekemisiä, mutta ne on osattava jättää omaan arvoonsa. Oon saanut osakseni tällaisia inhottavia asioita, mutta hiljalleen olen oppinut tekemään omia siirtoja ja saanut niistä voimaa. Uskaltakaa elää unelmaanne, itsenne, ei kenenkään muun vuoksi. 

Pyhävaaralla eräilemässä =)

Juhannuskalliot. Näissä maisemissa kävimme juomassa yhtenä iltana termarikaffeet!

<3 <3

Henkeäsalpaavia maisemia Rukan ytimessä

Täällä sitä ollaan ja nautiskellaan upeista maisemista. Niin monen monta kertaa kuin täällä ollaankin oltu, niin maisemat osaavat yllättää positiivisella tavalla kerta toisensa jälkeen. Tekeminen on ollut rauhallista ja sitä se tulee olemaan jatkossakin. Parina ekana päivänä kävin juoksentelemassa ja sanomattakin on selvää, että mäkeä täältä löytyy lähdit mihin suuntaan tahansa. Vauhti on tällä hetkellä varsinkin juostessa hiljaista, mutta kovempien vauhtien aika on sitten joskus myöhemmin. Nyt on aika nauttia tekemisestä ja löytää ilo tekemiseen. Noh, palataanpa Rukan upeisiin puitteisiin.

Eilen ikäänkuin eksyin kertakaikkiaan upealle reitille maastopyörällä. Reittimerkkiä olen monesti talvellakin hiihdellessä katsellut, mutta koskaan en ole polkua läpi kulkenut. Nyt tiedän millainen upeus tuo reitti on ja aion sinne mennä vielä tälläkin reissulla uudestaan. Saattaapa perheenikin lähteä mukaan, kun näkivät ottamani valokuvat! "Pyhän Jyssäys kuljettaa retkeilijän Rukalta Plantingintien varresta Pikku-Pyhävaaran huipulle ihastelemaan Rukan rinteiden maisemia hieman kauempaa". Reitti on varmaankin tarkoitettu kävelyyn, mutta näytti niin mukavalta, joten päätin suunnata Feltin keulan kohti Pyhävaaraa. Mäkeä riitti enemmän kuin paljon ja jyrkissä nousuissa keula meinasi nousta polusta irt. Polku oli pitkälti purupohjaista ja helppokulkuista, ainoastaan jyrkät nousut ja laskut aiheuttivat haastetta. Välillä eteen tuli pitkospuita, joissa otin pyörän suosiolla kantoon. Nautin kyllä joka kilometristä. Ainoa miinus tuolla reissulla oli se, että vilkas mielikuvitukseni alkoi kuvitella, että mitä jos metsästä tulee karhu =) Olin kertakaikkiaan yksin keskellä kaunista Suomen luontoa, ainoastaan linnunlaulu kantautui korviin. Ihana hiljaisuus. Kuvat alla puhukoon puolestaan.

Sanoinkuvailematonta kauneutta.

Eilen illalla lähdettiin vielä lasten kanssa pyörähtämään Rukakeskuksessa, minä kävellen ja nappulat fillareilla. Sitkeästi nuorempi tyttö painoi 6km pyörällään ja ei ollut moksiskaan. Ylämäessä jalat kuulemma puutuivat, mutta periksi ei annettu!

Tänään päätin lähteä maastopyörällä Kuusamoon ja mennä siellä uimaan. Ajelin valtatien reunaa ja vastatuuli teki tuttavuutta kanssani koko matkan. Yhden poron tapasin matkalla. Matkaa kertyi n. 23km ja se kyllä riitti tänään. Siitä suoraan uimahalliin ja simmarit päälle. Oli ihana päästä pitkästä aikaa uimaan Kuusamon uimahalliin. Se on valoisa ja nykyaikainen, jolle itse annan arvoa paljon! Uin rauhallisesti 2,5km ja ai että kun tuntui mukavalta. Hallissa oli sopivan rauhallista ja sai uida täysin omaan tahtiin muista välittämättä. Kuusamosta sain autokyydin mökille.

Iltapäivän lopuilla vaihdoin valmentajan rooliin ja lähdettiin likan kanssa tutustumaan taas rullahiihdon maailmaan. On niin upeaa huomata, miten lapsi kehittyy nopeasti ja nauttii tekemisestään. Saatiin samalla ihan kahdenkeskistä aikaa, tosin meijän koira Peppi lähti myös kannustusjoukkoihin mukaan. Taas yksi hiihtokerta takana ja jemmassa talvea ajatellen. Mitä huominen tuo tullessaan? Lapset ainakin pääsevät vuorostaan uimaan ja ehkäpä mammakin hieman sporttailee. 

Varusteet paikoilleen ja menoksi =)

Sydäntenmurskaajamme Peppi <3

 

 

Aamen. En ole haaveitani unohtanutkaan, enkä haluakaan. Jonain päivänä...

Wello2 hengitysharjoituslaite mukana menossa

Kuten jo somessa aiemmin kirjoittelinkin, niin toden totta olen saanut mukavan yhteistyökumppanin. Wello2 saapui minulle jokin aika sitten ja olemme tehneet tuttavuutta kyseisen laitteen kanssa hiljalleen. Tuotteen kehittäjät kertovat laitteestaan näin:

"WellO2-laitteessa yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla sisään- ja uloshengityslihasharjoittelu säädettävän mekaaninen vastuksen avulla. Lisäksi laite toimii tehokkaana höyryhengityslaitteena. Se avaa ja kosteuttaa hengitysteitä sekä vahvistaa harjoittelun aikana hengityslihaksia. Laitteen säädettävät ominaisuudet tarjoavat monipuoliset mahdollisuudet ulos- ja sisäänhengityslihasharjoitteluun.

Harjoittelun kuormittavuutta voi säätää mekaanisen hengitysvastuksen avulla. Vastusta voi lisätä sitä mukaa, kun kehitystä tapahtuu. Vastusta säätämällä laitteen avulla voi harjoittaa sekä maksimaalista hengitysvoimaa, että hengityslihasten kestävyyttä. Alemmat hengitysvastukset sopivat hyvin hengitysterveyden ylläpitämiseen.

Laitteen tuottama hienojakoinen höyry kulkeutuu syvälle ilmateihin ja auttaa vähentämään ilmateiden ärsytystä ja suojautumaan ilman epäpuhtauksien aiheuttamilta rasituksilta. Lämpimän höyryn hengittäminen jättää miellyttävän tunteen hengitysharjoittelun jälkeen."

Laite on ollut mulla käytössä nyt reilun viikon. Jo näin lyhyessä ajassa voin kertoa, että lima alkaa irtoamaan todella hyvin ja olo ikäänkuin raikastuu. Happi kulkee paremmin! Olen nyt alkuun harjoitellut laitteen käyttöä matalilla lämmöillä ja helpoimmilla vastuksilla. Hiljalleen, kun laitteen käyttö tulee varmaksi, niin lisäilen tehoja ja lämpöjä. Voin lämpimästi suositella laitetta jokaiselle urheilijalle ja itseasiassa kaikille, joiden hengitys on syystä tai toisesta vaikeutunut. Laite myös puhdistaa hengitysteitä, joten jos kärsit epäpuhtaan ympäristön aiheuttamista vaivoista, niin tässä on oiva valinta. Lisää tietoa laitteesta ja sen ostopaikoista löytyy osoitteesta:  www.wello2.com

Wello2 kulkee myös reissussa mukana, myös täällä Rukalla!

Mitä onkaan tapahtunut Italian reissun jälkeen? Treenaaminen on ollut kevyttä perustekemistä. Kroppa ei ole edelleenkään iskussa, mutta tavoite on, että rauhallisella tekemisellä ja maltilla tämän naisen potentiaali mitataan vielä jossakin vaiheessa ulos. Nyt todellakin vaaditaan kärsivällisyyttä ja osaavan valmentajan tietotaitoa!

Reipas viikko sitten selvitettiin sellaisia asioita, joita olisi pitänyt selvitellä jo pitkän aikaa sitten. Olin nimittäin uudessa upeassa Valmennus- ja testauskeskus Kaupissa pyörä-juoksu yhdistelmätestissä. Testin tarkoituksena oli löytää tähän hetkeen niin todella tärkeät aerobiset ja anaerobiset kynnykset. Testi sujui hyvin ja tarvittavat lukemat saatiin paperille. Nyt siis tiedetään mitä asioita kannattaa tehdä ja millä sykkeellä. On muuten mahtava paikka tuo Valmennus- ja testauskeskus Kauppi, jos mielesi halajaa testailla, niin varaappa aika kyseiseen paikkaan.

Seurarintamalla on myös kohdallani tapahtunut muutoksia, ja nykyään seurani onkin Team Manyone. Seuravaihto tuntui tänä keväänä oikealta ja hetkeäkään en ole tuota päästöstä katunut. Uusia tuulia on luvassa myös valmennuksen kohdalla, joista kerron sitten myöhemmin. Sanotaan, että vaihtelu virkistää ja sen olen toden totta saanut huomata tämän kevään aikana. Jokainen meistä kaipaa ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka välittää ja ymmärtää. Sellaisia, jotka jaksaa kuunnella, kun on vaikeaa. Sellaisia, jotka iloitsevat kanssasi, kun siihen on aihetta. Onneksi mulla on näitä jokunen ympärilläni.

Näissä maisemissa treenaillaan tämä viikko, mieli lepää.

Arki on melko raskasta ja harjoittelulle jää liian vähän aikaa. Lapset on mulle ihan kaikki kaikessa ja pyrin olemaan heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Kuskaan harrastuksiin, lohdutan kun harmittaa ja hassuttelen sen minkä osaan. Olen läsnä ja välitän. Ne on kuitenkin vain hetken pieniä, enkä halua tuon ajan lipuvan sormien lävitse. On haastavaa yhdistää harjoittelu ja äitiys, mutta toistaiseksi olen siinä jollakin tavalla onnistunut ja aion onnistua jatkossakin. Lapsetkin sen tietää, että liikkuminen on osa minua ja olen parempi äitinäkin, kun pääsen liikkumaan. Oma äitini oli todella suuri apu lastenhoidossa ja nyt kun äitiä ei enää ole, on isäni omaksunut tuon roolin paremmin kuin hyvin. Kiitollinen olen. 

Nyt on edessä viikko Rukalla ja mahdollisuudet treenaamiseen on huikeat. Häkellyttävän kauniit maisevat vievät mennessään ja voi vaan nauttia kevyestä tekemisestä. Jo nyt olen juossut, mutta mukana on myös maastopyörä ja uikkarit. Aion vaeltaa tunturiin, joka oli 9-vuotiaan tyttöni toive. Tyttäreni treenaa myöskin, joten maastopyöräily ja rullahiihto kuuluvat automaattisesti ohjelmaan. Hän tokaisi tänään rullahiihtämään mennessämme, että olen hänen valmentaja tämän reissun ajan, joten sen aion kunnialla hoitaa =) 

Elämä on tässä ja nyt, nautitaan siitä <3

www.wello2.com

Tärkeimmät <3

Innokas pieni treenarini!!