Neljä kuukautta, todellakin neljä kuukautta on mennyt jonkinlaisessa sumussa. Joka aamu uuteen päivään herätessäni olen toivonut oloni olevan parempi, jotta pystyisin elämään normaalia urheilijan elämää. Näin ei valitettavasti ole käynyt, vaikkakin parempaan päin ollaan jo menty. Lukuisia lääkärikäyntejä, keuhkokuvia, sydänfilmiä, itkettyjä kyyneleitä ja kaikkea siltä väliltä on mahtunut viimeiseen neljään kuukauteen. Poskiontelot punkteerattiin sitten lopulta neljään kertaan ja viimeisin kerta jäi muistiin vähän liiankin hyvin. Kaikki ei vissiin mennyt ihan putkeen, kun toisesta silmästä häipyi näkö hetkeksi ja hampaita vihloi suoraan sanottuna aivan helvetisti. Melkoinen kokemus. Mystinen keuhko/kurkkuvaiva ei ole ottanut lähteäkseen vaan muistuttelee edelleen olemassaolostaan. Viimeisimpänä oljenkortena otin yhteyttä paikalliseen homeopaattiin ja nyt toivon, että sen myötä olotila normalisoituisi mahdollisimman pian.
"Homeopatiassa korostetaan sairauden yksilöllisyyttä. Kukin elimistö
reagoi ympäristöön tietyllä tavalla, ja vastustuskykyä lisäämällä
pystytään sairastuminen välttämään. Homeopatialla hoidetaan sekä
akuutteja että kroonisia vaivoja.
Sen lähestymistapa on holistinen: yksittäisten elinten sairaustilojen
sijaan tarkastellaan oireiden kokonaisuutta. Potilaalle annetaan
lääkeainetta, jonka on lääkeainekokeessa todettu terveellä ihmisellä
aiheuttaneen juuri hänen vaivojensa kaltaisia oireita. Homeopatiaa
käytetään menestyksekkäästi aikuisten ihmisten ja pienten vauvojen,
eläinten ja jopa kasvien hoidossa."
Hullun hommaa, saattaa jokunen lukija ajatella tässä kohtaa. Niin jopa minä ajattelen, mutta kun lähes kaikki mahdollinen on jo kokeiltu, niin olen valmis kokeilemaan tätäkin vaihtoehtoa. Ja mikä sen mahtavampaa, jos oireet häviävät, johtui se sitten homeopaattisista lääkeaineista tai sitten vain henkimaailman jutuista =)
Mitä olen sitten pystynyt viime viikkoina tekemään? Eteenpäin on tosiaan vuodenvaihteesta menty. Treenaan jo lähes päivittäin, mikä on tietenkin vaikuttanut pääkoppaan melko positiivisella tavalla. Jos jokin asia on kuulunut jokapäiväiseen elämään jo vuosikausia, tuntuu kuin vedettäisiin matto jalkojen alta, jos et pysty treenaamaan. Nyt siis mattoa on aseteltu uudelleen paikoilleen ja se tuntuu enemmän kuin hyvältä. En tietenkään ole siinä kunnossa, missä pitäisi tässä kohtaa vuotta olla, mutta suunta on jo oikea. Nyt on pitänyt olla tarkkana vauhtien ja sykkeiden suhteen, jottei hyvä alku valuisi hukkaan liiallisen tehojen nostamisen vuoksi. Maltti on siis valttia! Toki ihan pikkusen oon tehojakin kokeillut ja tonnin vedot taittuvat matolla onneksi kohtuu helpolla 4 minuutin vauhtia =)
 |
| Viime viikkojen treenit ovat sijoittuneet useasti omaan kuntohuoneeseen... |
Uimassa olen käynyt muutamia kertoja, pääosin tekniikkaa. Melko pitkä tauko ehti uintihommiinkin tulla, mutta onnekseni tekniikka ei ollut ihan täysin tuona aikana kadonnut. Pikkusen taottiin päätä altaan reunaan ja hiljalleen uinti alkoi taas sujua. Oli hienoa huomata, että kun oli ollut pitkä tauko uimisesta, niin altaaseen pääsyä odotti toden teolla!! Eiköhän tästä vielä hyvä tule ja ainakin loppukesän kisoissa uskoisin olevani jo hyvinkin viritetyssä tilassa =)
 |
| Pyörää on tullut tahkottua nyt melkoisesti. |
Nyt treenaillaan muutama viikko täällä kotimaisemissa ja huhtikuun 9. päivä istun Finnairin penkkiin ja suuntaan viikoksi Italiaan Toscanan alueelle. Pyörää, pyörää ja pyörää. Merkittävä reissu kaikin puolin, sillä mun rakkaat lapseni ja mies jää tänne kotisuomeen. Voin olla varma, että ikävä iskee jo menomatkalla, mutta onneksi meillä on reissussa super mahtava porukka, jonka avulla tulen selviämään ikävästä. Ihan huippua päästä sulille teille ajamaan ja kiipeämään vuoristoteitä! Kotiin palaan 16.4. ja silloin toivottavasti täältä olisi jo kaikki lumet lähteneet ja saisi jatkaa fillarointia ulkona!
Näillä ajatuksilla mennään kohti kevättä ja kesän kisoja. Toivoa ei olla heitetty, vaikka lähellä se onkin käynyt. Ystävät, perhe ja valmentaja ovat luoneet muhun uskoa ja sen avulla oon jaksanut läpi vaikeimpien aikojen. Mulla on onnekas tilanne, että on olemassa sellainen ystävä, joka lukee mua kuin avointa kirjaa ja osaa tsempata juuri silloin kun eniten sitä tarvitsen. Kiitos siitä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti