Mysteerisairastelun vuosipäivä

Elämässä tulee saavutettua milloin mitäkin virstanpylväitä, ja omassani tuli saavutettua jälleen yksi. Vuosi sitten alkoi omat ongelmat terveyteni suhteen ja vieläkin ne ovat osittain mysteeri. Tähän vuoteen on mahtunut paljon. Lääkärissä olen hypännyt aivan liian monia kertoja. Jokainen kerta on antanut jonkinlaista toivoa ja sen vuoksi jaksan vieläkin uskoa, että jonain päivänä on vielä mun aikani näyttää. Jokaisella lääkärireissulla olen pohtinut syntyjä syviä ja ilman kyyneleitäkään ei ole selvitty. Jos joku olisi viime vuoden Rautaven Maratonin 10km jälkeen sanonut, että vuoden päästä painin vielä saman asian kanssa, en olisi uskonut. Niin siinä kuitenkin kävi. Missä mennään nyt? Tällä hetkellä mulla epäillään vahvasti refluksitautia. 

Mikä se sitten on? Tietoa Refluksista 

Marraskuussa mulle tehdään ruokatorven 24h ph-rekisteröinti. Ohut tutkimuskatetri asetetaan puudutetun sieraimen kautta ruokatorveen. Katetri kiinnitetään teipillä kasvoihin ja yhdistetään pieneen mukana kuljetettavaan rekisteröintilaitteeseen, johon mittaustieto automaattisesti tallentuu.

Rekisteröinnin aikana potilas viettää tavallista elämää, mittauskatetria ja rekisteröintilaitetta ei kuitenkaan saa kastella. Ruokailusta, oireista, nukkumaanmeno- ja ylösnousuajoista ja muista päivän tapahtumista pidetään päiväkirjaa.

Rekisteröinnin aikana saa syödä vain pääateriat, eli aikuisten on pidettävä ruokailujen välillä selvä neljän tunnin tauko. Kahvia, teetä, maitoa tai vettä voi juoda aterian yhteydessä. Välipalat, myös purukumi, makeiset ja pastillit, ovat kiellettyjä. Tuon kokeen aikana mun on tarkoitus tehdä 2h treeni piuhojen kanssa. Kuulostaa omituiselta, mutta odotan tuota testiä innolla. Josko taas aukeaisi yksi solmu. 

Tähän vuoteen on mahtunut kolme kuolemaa lähipiirissä ja on sanomattakin selvää, että kovin helppo tämä mennyt vuosi ei ole ollut. Ensin äiti, sitten äidin veli ja viimeisimpänä isän veli. Nämä kaikki siis toukokuun jälkeen. Moni ihminen on tullut sanomaan, että tiiän miltä susta tuntuu. Paskan marjat, jos et ole omaa äitiäsi tai todella läheistä ihmistä menettänyt, et todellakaan voi tietää miltä se tuntuu. Enkä edes ole yrittänyt selittää. Jokainen sen joutuu todennäköisesti jossain vaiheessa kohtaamaan ja mulle se valitettavasti osui jo nyt, vaikka olisin vielä kovasti omaa äiskää täällä apunani tarvinnut <3

Jollain tasolla pidän itseäni kuitenkin melko vahvana ihmisenä, sillä järjenjuoksu on kuitenkin pysynyt niin hyvällä tasolla kuin se olosuhteisiin nähden voi olla. Kyyneleitä on tullut vuodatettua paljon ja edessä on varmasti vielä vaikeita hetkiä. Mulla on kaksi ihanaa lasta, jotka ovat pitäneet mut arjessa kiinni. On lasten harrastukset ja siellä tietyt tukipilarit. Oma isäni on ollut myös totaalinen pelastus <3

Ystävät! Siinä on sellainen voimavara, joita ilman en myöskään olisi selvinnyt. Mulla on etuoikeus olla muutaman huipputyypin ystävä ja ne ketä tarkoitan, tietää sen kyllä. Kiitollisuus on ihan valtava. Ootte monia kertoja nostonut mut pohjalta ja toivottavasti oon osannut auttaa teitä vastaavissa tilanteissa <3

Urheilusta ei isommin ole kerrottavaa. Liikkunut toki olen. En ole minä, jos en pääse liikkumaan. Urheilijaksi en ole itseäni osannut enää vuoteen edes kutsua. Olen harrastellut kevyttä liikuntaa, jonka tarkoitus on ollut pitää pääkoppa jonkinlaisessa vireessä. Jossain vaiheessa olin jo valmis myymään pyörät ja kaikki mahdolliset triathloniin liittyvät varusteet, mutta siinä kohtaa mieheni onneksi osasi laittaa kapuloita rattaisiin ja jaksoi vielä luoda uskoa, että täältä noustaan vielä. Loppukesästä olin todella väsynyt, enkä jaksanut liikahdella läheskään joka päivä. Alakuloisuus on sellainen, että se vie mehut vahvemmastakin ihmisestä melko nopeasti. Välillä olo on ollut kuin viikon pöydällä lojuneella piimäpurkilla. Eli ei niin kovin hehkeä ja pirteä=) Olen yrittänyt asennoitua tähän tilanteeseen nyt niin, että mulla on nyt tällainen vaihe elämässä ja uusi parempi vaihe on tulevaisuudessa. Halu kisata ja menestyä ei ole kadonnut mihinkään, vaikkakin sitä ehkä jonkun tovin joutuu haeskelemaan. 

Syksyn alkaessa pääsin pariksi eräälle huippuvalmentajalle, joka on ollut todella merkittävä asia mulle. Saan olla mukana ohjaamassa kerta viikkoon tulevaisuuden junioreita ja antaa omaa osaamistani heille. Tämä asia on ollut mulle tärkeä myös siksi, etten oikein milloinkaan ole luottanut itseeni ja osaamiseeni. Ja parasta tässä toiminnassa on se, että sitä tehdään juuri oikealla asenteella ja lapset nauttii ihan täysillä! Odotan tuota kyseistä treenikertaa kuin kuuta nousevaa joka viikko.

Olen mielestäni etuoikeutettu, sillä olen päässyt tutustumaan ravintolisiin, joista voin vannoa olevan hyötyä. Mulla on ollut nyt käytössä kuukauden verran Suomen Terveysravinto Oy:n 

tuotteita. Kun aloin käyttään näitä lisäravinteita, olin hieman skeptinen. Onko näistä oikeasti apua? Kyllä on. Mun kohdalla jaksaminen on aivan eri tasolla kuin esimerkiksi kesällä. Olen jaksanut lenkkeillä päivittäin ja unenlaatu on entisten nukkuu-ei nuku-nukkuu öiden jälkeen parantunut todella paljon! Mielialakin on ollut (ainakin omasta mielestä=) paljon positiivisempi kuin ennen! Voin siis lämmöllä suositella kyseisiä lisäravinteita =)

Tulevaisuus näyttää siis omasta mielestäni kohtuullisen hyvältä. Terveyskiemurat on nyt viisampien käsissä ja jokunen solmukin on jo saatu auki, vaikkakin ne tuntui lähes umpisolmussa olleen. Peruskuntoa pystyn tekemään ja sekin on paljon se. Marraskuun 23.-26. mennään Rukalle seuraamaan Ruka Nordia maailmancup kisoja. Ihan mahtavaa. Lunta ja hyvää fiilistä. Hyviä vinkkejä perheen omalle kilpahiihtäjälle, joka kohta pesee äiskän mennen tullen. Näillä fiiliksillä siis kohti joulua =) 

Pysykäähän matkassa mukana, jonain päivänä on vielä mun vuoro lunastaa lupauksiani, näin ainakin yritän jaksaa uskoa =)