Viime kerran kirjoittelusta onkin päässyt kulumaan luvattoman kauan aikaa. Tiedättekö sen tunteen, kun ikäänkuin poljette paikoillaan ja ei oo mitään sanottavaa. Odotat sitä fiilistä, että tää on kivaa ja se tuntuu hyvälle. Mä tiiän. Mun treenaaminen on ollut jo vähän liian kauan juurikin sitä ja näin ollen mitään järkevää kirjoiteltavaa ei ole ollut. Nyt kuitenkin pieni tilannepäivitys ennen reissua =)
Terveystilan kanssa on pieniä steppejä otettu eteenpäin. Aloin itsenäisesti ottaa selvää omista veriarvoistani ja etenkin rauta-arvoista. Tänä päivänä kun lääkäreihinkään ei aina ole luottamista.
Raudan varastoarvot on ollut jo ties miten kauan tyhjillään ja nyt oonkin kiskonut rautaa kaksin käsin! Kontrollikäynti oli juuri tällä viikolla ja ferritiini arvo oli pompsahtanut kivasti ylöspäin.
Oikeastaan tuo näkyy vasta jaksamisessa ja vireystilan nousussa, mutta muiden oireiden poistumista odottelen enemmän kuin paljon. Lääkäri piti mua kuitenkin onnekkaana, sillä pystyn ottamaan 300mg rautaa päivässä ilman minkäänlaisia haittavaikutuksia ja ennen kaikkea se imeytyy. Oikealla tiellä kuulemma siis ollaan =)
Kovilla sykkeillä treenaaminen on nyt toistaiseksi kielletty, joten Italiaan lähden keräämään kestävyyttä, nauttimaan maisemista ja toivon saavuttavani viikon aikana sisäisen rauhan. Mennyt vuosi on ollut äärimmäisen raskas kaikkine erilaisine tapahtumineen. Ei niistä sen enempää, päivä kerrallaan on porskutettu eteenpäin ja tässä ollaan nyt.
Mites tulevaisuus ja treenit? No,en ole luovuttaja tyyppiä. On sanomattakin selvää, että jos ja kun saan vielä itseni terveeksi ja pääsen normaali treenien pariin, niin todella aion katsoa mihin rahkeeni riittävät. Mennyt 1,5 vuotta on ollut raskasta, sillä en ole tuntenut itseäni urheilijaksi lainkaan. Tää kuulostaa tietty monista oudolta, mutta kun putoat kilpaurheilijasta tavallisen taapertajan tasolle, joka hengästyy jo raput noustessaan, niin on siinä hetken jos toisenkin sulattelemista. Tahto on edelleen kova, joten uskon sen riittävän ja täältä vielä noustaan, kunhan sen aika on. Terveys etusijalla mennään, sillä kahden lapsen äitinä terveydellä ei ole leikkimistä!
 |
| Just Do It! |
Nyt pitää kiirehtiä jo lenkille. Lento lähtee huomenna sunnuntaina aamusta kohti Roomaa ja seikkailu alkaa. Kotiväkeä tulee hemmetin kova ikävä, mutta arki maistuu taas makeammalta, kun on viikon poissa! Palaan koneen ääreen Italiasta palatessani ja kerron miten reissu meni!
Aurinkoista kevättä kaikille lukijoilleni, kiitos kun ootte ollut mun tukena kaikkina näinä vaikeina aikoina. Arvostan suuresti!
Uskotaan unelmiimme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti