Heti alkuun pahoittelut, jos tekstissä on kirjoitusvirheitä. Oon vielä sopivasti lääketokkurassa, joten annettakoon pienet kirjoitusvirheet anteeksi =)
Torstaina 27.4. oli siis se päivä, kun marssin Koskisairaalan ovista sisään. Jännitti ihan hemmetisti, koska mua ei ole koskaan nukutettu. Nopeasti asiat kaiken kaikkiaan ovat edenneet tämän viimeisimmän diagnoosin jälkeen ja siitä olen enemmän kuin tyytyväinen. Aluksi sairaanhoitaja kävi keskeisimmät asiat mun kanssa läpi ja antoi esilääkityksen ja sen jälkeen sain ihanat sairaalakuteet niskaani. Sen jälkeen odotustilaan ja siinä meinas kyllä paniikki iskeä=) Vessassa hyppäsin taukoamatta, vaikken ollut edellis illan jälkeen laittanut mitään suuhuni. Kädet ja jalat oli ihan kylmänhikiset. Muutaman muun potilaan kanssa koitettiin siinä jutustella, mutta olotila ei juuri kummemmaksi muuttunut. Vihdoin tuli mun vuoro siirtyä leikkaussaliin ja tutina kirjaimellisesti vain yltyi. Makasin selälläni leikkauspöydällä ja sairaanhoitajillekin sanoin, että jännittää niin hemmetisti, etten voi tälle tärinälle mitään. Suonet vetäytyivät suppuun, kun jännitin niin paljon. Vihdoin saivat neulan suoneen ja totesivat, että antavat nyt mulle rauhoittavaa lääkettä. Se menikin nopeasti päähän ja olo helpottui. Viimeinen muistikuva mulla tuolta leikkaussalista on se, että komea anestesia mieslääkäri ilmestyi mun viereen ja esitteli itsensä-siihen päättyy mun filmi. Käsittämättömiä mömmöjä niillä täytyy olla, kun mutkin saivat nukkumaan =)
Seuraava muistikuva onkin osastolta. Sairaanhoitaja siinä nipisteli mua poskesta ja hiljalleen sain auottua silmiäni. Hullu fiilis. Hän sanoi, että oli jo käynyt muutamaan kertaan mua herätteleen, muttei ollut onnistunut. Nukuin siis koko rahan edestä =) Levollisesti vissiin olin nukkunut, koska muistan sairaanhoitajan maininneen, että on sulla ainakin urheilijan sykkeet.
Leikkaus sujui hyvin. Leikkaavan lääkärin Matti Penttilän käynnistä vierelläni en muista juuri mitään. Olin vielä sen verran tokkurassa. Kasvaimeksi luultu pullistuma oli lääkärinkin mielestä todellinen mysteeri. Ei ole kuulemma hänen urallaan tullut moista vastaan. Jokin kookas lateraalinen seinämän pullistuma, jonka pinta on tasainen, ikäänkuin kangasmaisesti kuvioitu. Mistä lienee tullut, sitä ei kukaan vielä tiedä. Koepala on lähettey patologille, joten sen jälkeen ollaan taas viisaampia.
Monia kanavia ja käytäviä oli laajennettu 12 barin paineella, joten nyt pitäisi alkaa ilman liikkua pikkuisen paremmin. On ne melkoisia operaatioita, joten vallan kiva juttu oli nukkua rauhassa tuon operaation ajan =)
Olin ihmeissäni leikkauksen jälkeen, että nenässäni ei ollut mitään tuppoja. Sain syömistä ja juomista ja könysin itseäni pystyyn sängystä. Siihen se ilo sit loppuikin. Vasemman puolen poskiontelo alkoi vuotaa verta niin paljon, että tuppoja sai olla vaihtamassa alvariinsa. Jossain kohdin mieheni saapui paikalle ja alettiin odottelemaan sitä hetkeä että uskaltaisin lähteä käymään vessassa ja sitten kotiin. Jonkin ajan kuluttua huojuin vessaan mieheni käsipuolessa ja samalla reissulla vaihdoin omat vaatteet. Verentulo vain yltyi. Luultiin jo lähtevämme kotiin, mutta samantein mut ohjattiin takaisin petiin. Veri tuli pienenä purona kaarimaljaan ja sitten jo soiteltiin neuvoja leikanneelta lääkäriltä. Nenään laitettiin sinne tarkoitettu tamponi, mutta hyvin nopeasti siitäkin tuli veri läpi. Ei muuta kuin uusi tilalle ja lisäksi vielä pumpulia perään. Melkoinen olotila. Vihdoin kuitenkin verentulo tyrehtyi sen verran, että pystyttiin lähteä ajamaan kotiin. Illalla vielä muutaman kerran pumpulin vaihto ja toiveissa että verentulo loppuis aamuun mennessä.
Yön nukuin istuallaan ja hyvin sain olosuhteisiin nähden koisittua. Nyt kun leikkauksesta on vajaa vuorokausi, olen jo poistanut nenätampoonin ja huuhdellut nenää keittosuolaliuoksella. Ehkäpä tämä tästä hiljalleen iloksi muuttuu. Särky on edelleen kova, mutta onneksi lääkitys on kunnossa =)
Suuret kiitokset Koskisairaalan henkilökunnalle, aivan loistavaa hoitoa ja huolenpitoa!
Mieltä on lämmittänyt teidän ystävien viestit, joita sain lukea leikkausta ennen ja jälkeen. Ihanaa kun olette eläneet hengessä mukana <3
Mun miehelle Samille erityis Kiitos sen kummempia erittelemättä. Tärkein tuki ja turva <3
Kaikki muut joita en nyt tajua lääkehöyryissäni kiittää, niin kiitos. On tarvittu apua lastenhoidossa yhdeltä jos toiselta. Valmentajakin on joutunut tänä talvena kestämään vaikeita hetkiä mun sairastelun takia, mutta josko tämä tästä nyt alkaisi muuttumaan iloksi!
Ajatukset on jo kesässä, mutta nyt otetaan ainakin viikko rauhassa. Päivä kerrallaan eteenpäin. Nautitaan tästä päivästä, huomisesta ei kukaan tiedä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti