Myrskyisä Kuopio Triathlon takana

I did it! Kylläpä oli henkisesti rankka kisa tai oikeastaan jo kisaa edeltävä ilta. Tuijotin säätiedotusta kännykästäni ja ei, se ei muuttunut lauantain osalta miksikään. Pelkäsin jo valmiiksi, mitä kisasta tulee, jos sataa vettä kaatamalla ja tuulee kovasti. Perjantaina noudettiin kisa-alueelta numerot ja haisteltiin muutenkin vähän tunnelmaa. Vettä tiputti silloin tällöin muutaman pisaran.

Kun olisi säilynyt tämä keli, mikä oli perjantaina illalla...

No, lauantai aamu valkeni ja ilokseni huomasin ikkunasta katsoessani, että eihän siellä edes sada. Jes! Aamupalalle mars ja aikani etsittyäni alkoi gluteenittomia leipiäkin löytyä. En siis joudukaan kisailemaan nälissäni =) Siinä samalla kun aamupalaa syötiin, alkoi tuuli yltyä ja sitä vettäkin tulla taivaalta. Pää pystyyn vaan, ei siinä muu auttanut. Eikä sitä nyt niin kovasti vielä tullut, että ajattelin selviäväni varsin hyvin.
Kisakamat päälle ja mietintä siitä, miten ihmeessä tarkenen ajaa fillarilla, jos ja kun tuulee kovaa ja vettä tulee lähes niin paljon kuin taivaalta mahtuu?? Ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja, kisahaalarilla päätin selvitä joten sillä mentiin. Nenän kun sai hotellin ovesta pihalle, saattoi heti todeta että ulkona on ihan he***tin kylmä. Hanskat kädessä ja nenä punaisena painettiin kohti kisakeskusta. Tuuli yltyi ja vettä satoi ihan kunnolla. Ei naurattanut enää yhtään. Kuntosarjalaisten uinti lyhennettiin kylmän veden (+16) ja kovan aallokon takia yhteen lenkkiin. Toivoin, että yleisen sarjankin kohdalla tapahtuisi niin. EI tapahtunut.

Päässä pyörii ajatus, että miten selviän uinnista

Startti paukahti ja sillon mentiin, tajusin heti että tästä ei tuu mitään. Kokemattomuus paistoi heti olemassaolollaan ja otti yliotteen. Välillä rintaa ja välillä taas vaparia. Pelastusveneestäkin joku jo huusi, et onks sulla kaikki hyvin? Juu tosi hyvin =) Sain jotenkin kerättyä itseni ja sinnittelin tyrskyjen seasta itseni rantaan. Milloinkaan en ole sellaisessa aallokossa uinut ja veikkaan ettei kovin moni muukaan. Kuulin jälkeenpäin, että ikäluokkien uinnista oli tuotu monia veneellä rantaan ja leikki oli loppunut siihen. No, minä siis jotenkin räpistelin sieltä rantaan ja kohti fillaria. Kaikki kamat oli täysin märkiä ja tuuli senkuin yltyi. Taisin siinä muutaman ärräpäänkin päästää ja huikkasin isännälle pyörän kanssa juostessani, että v***u mä keskeytän. Sieltä tuli taas onneksi niin hyvää tsemppiä, että sen voimalla lähdin pyörittämään kampia. Märkä tie, ei mun juttu. Päätin että nyt on vaan pakko ajaa ja otan kurvit varovasti. Hiljalleen alkoi selkiä tulla eteen ja aattelin että kyllä tää tästä. Olotilaa ei tosin helpottanut yhtään, sillä kylmyys alkoi kangistuttaa ja jouduin oikeasti taistelemaan jokaisen kilometrin. Pyöräjalkaa oli hyvin, olisin kuivalla tiellä jaksanut polkea paljon paljon kovempaa. Nyt keskari jäi arkuuteni takia ihan onnettomaksi. Tässäkin tuli hyvin esiin se, että tämä rouva on ajellut vain hienolla kelillä ja kuivalla tiellä. Tuli opittua taas uusia juttuja, jotka on laitettava kuntoon ennen ensi kesää.

Olin niin niin jäässä, ja varmasti jokainen muukin kanssakilpailija!

Pyöräosuus tuli selvittyä ilman kaatumisia ja usemman ohituksen tein pyörän aikana. Sanomattakin oli selvää, että kärki oli jo liian kaukana. Juoksu lähti jääkylmästä kropasta huolimatta kulkemaan todella hyvin. Tiedostin heti alusta asti, että vauhti on viime vuoteen verraten paljon kovempaa ja jos pystyn sen pitämään, niin selkää tulee lisää vastaan. Kannustuksia tuli reitin varrelta ja siitä sain lisää puhtia. Juoksuosuus sujui hyvin, keskivauhti oli 4min luokkaa 10km matkalla. Jes. Selkiäkin tuli sen verran vastaan, että maalissa olin 4. Yksi positiivinen osuus Kuopion kisaan.

Loppuajasta lähti myrskyisessä kelissä 7min verrattuna viime vuoteen, joten en voi täysin pettynytkään olla. Voittajalle jäin alle 10min. Se, mitä opin tältä reissulta, oli se että uida täytyy ja paljon lisää. Uimaan on mentävä myös silloin kun myrskyää! Ja sama pätee pyörään. Keli kuin keli, niin mentävä on. Juoksu kulkee ja siihen olen tyytyväinen. Kokonaisuudessaan reissu kasvatti henkisesti todella paljon. Keskeytys oli lähellä, mutta onneksi en antanut periksi! Sisulla selviää ihan mistä vain! Sain myös uusia tuttavuuksia, mikä on näiden reissujen parasta antia. Huolto pelasi enemmän kuin hyvin ja iso kiitos siitä <3

Nyt otan rennosti muutaman päivän ja palauttelen itseni sekä henkisesti että fyysisesti. Nälkää on vaikka miten, mutta nyt on maltettava hetki ja hyökättävä uudelleen reenien pariin kunhan kroppa niin ilmoittaa. Haluan kehittyä ja menestyä, se on sanomattakin selvää!