Triathlonkesä 2016 paketissa

Vuosi 2015 oli jo Triathlonin osalta ihan huikea ja tämä vuosi vielä huikeampi. Mitä uskallan toivoa ja odottaa ensi vuodelta? Aloitetaanpa ihan alusta. Sairastelua, sairastelua ja sairastelua. Väliin aina viikon parempi jakso ja hyviä treenejä. Ja taas kipeänä. Antibioottikuureja ja pakkolepoa. Näillä mentiin koko kevät ja alkukesä. Ensimmäisenä kisana piti olla Himoksen SM-sprintti, mutta yllättäen olinkin flunssassa. Se jäi siis väliin. Noh, sitten sairasteltiin ja kunto alkoi näyttää juhannuksen alla hyviä merkkejä. Juhannusaattona kaksi starttia, paikallinen maastojuoksu, joka kulki vaativalla reitillä alle 4min/km. Voitin ja olin tyytyväinen. Siitä muutama tunti ja kohti Ellivuorta ja Tuulin ja Kaitsun luotsaamaa Extreme Triathlonia. Sekin meni hyvin, vaikka lyhyydestään huolimatta oli raskas. Voitin ja olin jälleen tyytyväinen, ehkä tämä tästä. 

Extreme Triathlon ja Vinkin Juhannusjuoksu

Juhannusaattona istuttiin iltaa hyvien ystävien kanssa. Ajoissa nukkumaan ja niin edelleen. Aamulla heräsin aivan jäätävään kurkkukipuun ja totesin, että tästä ei hyvä seuraa. Kipeänä taas ja näin ollen seuraavan viikonlopun Voimarinteen Perusmatkakin sai luvan jäädä väliin. Mulla oli nielutulehdus ja taas kiskottiin antibioottia kohti kitusia. 

Viikko eteenpäin ja vuorossa oli Säkylä Triathlon. Lääkekuuri oli loppunut päivän pari ennen starttia. Uinnissa sain järkyttävän paniikkikohtauksen ja olin jo vähällä luovuttaa. Sain keräiltyä itseni ja nousin järvestä toisena naisena, yli 5min ensimmäisen jälkeen. Pyörä kulki hyvin ja tiedostin melko nopeasti, että saan todella helposti ajettua kärkinaisen kiinni. Näin kävikin ja juoksuosuudelle sain lähteä hyvän etumatkan turvin. Juoksu oli hieman tahmeaa, olisko ollut 4.10min/km. Odotin juoksun kulkevan lähelle 4min vauhtia, mutta lieneekö kovalla helteellä, sekä juuri loppuneella antibioottikuurilla ollut näppinsä pelissä. Maalissa kuitenkin ylivoimaisena voittajana ja hyvällä mielellä =)

Lähes silmät kiinni Säkylässä järvestä kohti T1

Säkylästä palautuminen tapahtui yllättävän nopeasti ja tulevana sunnuntaina oli vuorossa Hämeenkyrössä maisematriathlon. Matka oli sprintti ja sopi sen vuoksi ohjelmaan. Uinti oli 300m ja jotenkin onnistuin räpiköimään itseni toisena järvestä ylös ja ensimmäisenä tullut oli mies. Olin siis nopein nainen. Pyöräily taisi olla n.20km ja sen ajelin kohtuu rauhallisesti. Kova tuuli teki omat tepposensa ja siksi otin vähän iisimmin. Vaihtoon ensimmäisenä, koko porukasta =) Lenkkarit jalkaan ja menoksi. Juoksu tuntui raskaalta, mutta jatkoin vaan sitkeästi eteenpäin vaikka tiesin, ettei siellä ketään ohitettavia ole =) Vihdoin sain juoksurytmistä kiinni ja maalikin jo häämötti 4,7km jälkeen. Juoksuvauhti oli 3.55min/km, joten ei se nyt niin huonosti mennytkään. 

Kiva pikku kisa ja ehdottomasti olen ensi vuonnakin mukana.

Maisematriathlonin jälkeen olikin aikaa keskittyä treenaamiseen. Ihan perusjuttuja ja mahdollisimman paljon uintia. Sitä kävinkin muutamia kertoja tekemässä treenikaverini Samin kanssa. Uintivauhti meillä kutakuinkin sama, niin on helppoa treenata kimpassa. Tutustuttiin samalla tulevan Stormin Teräsmieskisan uintireittiin. Se on meijän oman kylän kisa ja otettiin molemmat osaa siihen. Tehtiin myös yhdessä samalla viikolla todella hyvä pyörä-juoksu vaihtoreeni urheilukentällä. Kisapäivä oli tosi helteinen, mutta se ei juurikaan haitannut. Juoksuosuus oli ehkä ainut, missä helle tuntui liian kuumalta. Stormin kisassa matkat oli 300m-20km-6km. Uinti sujui hyvin, en juuttunut ruuhkaan ja nousin järvestä kolmantena, toisena naisena. Pyörä kulki taas hyvin ja naisten keulapaikka oli taattu. Hyvässä johdossa T2 ja juoksuosuudelle. Kuuma oli. Kieli kuivu samantien kitalakeen, mutta se nyt taisi olla kaikille sama. Juoksu kulki olosuhteisiin nähden ihan hyvin ja voitto irtosi. Sami voitti miesten sarjan. 

Todella tuoreen näköiset voittajat

 Samin yllyttämänä päätettiin lähteä myös Hauhon Jokamiestriathloniin. Sielläkin sprintti. 200m-10km-2,7km.

Uinti oli kamalinta ikinä. Porukkaa ihan törkeesti ja minä siellä isojen äijien keskellä. Uinnin lähtö tapahtui järvestä ja eihän sieltä mitään alkuvauhtia saanut. Startti pamahti ja jäin heti molemmilta puoliltani lähtevien äijien väliin. Ei kivaa. Hirmuinen pärske ja kokoajan jonkun kantapää tai varpaat suussa ;( Onneksi uinti ei ollut pitempi. Ekana naisena kuitenkin järvestä ylös ja kohti T1. Pyörä kulki hyvin ja nyt yritin jopa vähän peesata, kun se oli sallittua. Vauhti tuntui liian hitaalta, onko mun pakko ajella tässä näiden miesten kanssa =) 

Minä siellä miesten joukossa

Loppumatkasta otin keulapaikan, kun kyllästyin huruttelemaan siinä peesissä. Kunnon hapot siis jalkoihin ennen T2 ja sitten kohti lyhyttä, mutta sitäkin raskaampaa juoksureittiä. Se ei sitten ihan lähtenytkään. Pisti ja se hidasti juoksuvauhtia aivan liian paljon. Juoksujalkaa olis kyllä ollut, mutta jostain syystä pistos ei hellittänyt ja sillä kituutettiin maaliin asti. Voitto kotiin silti!

Kisareissu Hauholle oli siis kaikin puolin onnistunut. Jäljellä oli enää Kuopio, josta kisarapsan olinkin siis jo kirjoitellut. Paljon ajatuksia herättää tämä kausi ja varsinkin kun sitä vielä miettii ja pukee sen sanoiksi. Hienoja hetkiä jäi taas muistojen helminauhaan ja uusiin tuttavuuksiin oon saanut tutustua. Siitä oon niin kiitollinen. Ihania tyyppejä, joiden kanssa aion pitää yhteyttä! Hirmuisesti on silti tekemistä vielä. Olenhan raakile tässä lajissa, vasta reilun vuoden touhussa ollut mukana. Aion uida, uida ja uida. Pitää yllä pyöräilyvirettä, jonka olen saanut myös hyvälle mallille tänä vuonna. Paikalliset tiistaitempot ovat tuoneet uutta virikettä pyöräilyyn ja kivahan siellä on ollut käydä ainoana naisena äijiä kirittämässä. Haluan myös, että juoksuvauhti säilyy tai saahan se parantuakin.

Nyt kun syksy alkaa hiljalleen kolkuttelemaan ovelle saa maantiefillari hiljoksiin vaihtua maastopyörään. Mä niin nautin, kun saan ajella mettässä ja yleensä niille lenkeille saa helpommin seuraakin mukaan. Meiltä pääsee kotiovelta mettiä ja metsäautoteitä pitkin Ellivuoreen, joten mikä sen upeampi tapa aurinkoisena syyspäivänä onkaan kuin lähteä kaffeelle Elliin ja takas. Näitä hetkiä odotellessa...